Tällä kertaa annan valtuudet Hennalle kirjottaa omista ajatuksistaan projektia kohtaan. Mikä on ollut vaikeinta? Mikä helpointa? Onko valmennus tähän mennessä vastannut odotuksia vai päinvastoin?
”EIIIIIIII. TÄÄLLÄ ON PULLAA. TUOREITA KORVAPUUSTEJA. EKSTRA PALJON KANELIA. EN KESTÄ. Perkeleen dieetti.” Luulempa että ekat viikot kiteytyy juurikin tuohon viestiin minkä lähetin töistä samalla kun juoksin kauas pullan tuoksusesta kahvihuoneesta.. Oon aina ollut tosi mukavuudenhaluinen. Jotkut vois myös ilmaista asian sanomalla sohvaperunaksi. Harrastin kauan tanssia ja liikunta tuli siinä sivussa kuin itsestään. Koulu-ja työmatkat olen aina kulkenut pyörällä tai kävellen. Lisäksi kahden ranskanbulldogin kanssa liikutellaan raajoja iltaisin. Tanssin jäädessä pois ei valitettavasti koirien kanssa köpöttely ja baarissa jammailu enää riittänyt pitämään kroppaa samassa kunnossa kuin ennen.Ruoan suhteen pätee sama mukavuudenhaluisuus. Söin fiilispohjalta milloin halusin ja mikä milloinkin maistui hyvältä (voin kertoa että maitorahka ja raejuuto eivät olleet listalla ykkösiä.) Vaikka kahteen viikkoon mahtuu monenlaisia tunteita (myös parit oksennukset reenin jälkeen), oli tähän projektiin mukaan lähtö heti alusta selvä homma. Aluksi tavoitteena oli vain haastaa itseäni ja uteliaisuus nähdä mihin musta on. Yhtenä tavoitteena oli myös selvitä salitreeneistä elossa(viimeksi olen käynyt salilla lukemassa uusimpia cosmopolitan-lehtiä ja hakemassa kurssimerkinnän todistukseen 10 vuotta sitten.) Tässäkin kohtaa kiitos ja kumarrus Emmille joka on kärsivällisesti näyttänyt kädestä pitäen mitä milläkin laitteella tulee tehdä,sekä tsempannut ja auttanut kun allekirjoittanut meinaa liiskaantua jalkaprässissä. Jossain vaiheessa heräsi ajatus painon pudottamisesta. En ole koskaan pitäny itseäni lihavana mutta valehtelematta muutaman kilon häviäminen ei haittaisi.Seuraavaksi mielessä oli kiinteytys. Tällä hetkellä tavoitteena on liikunnan lisääminen ja terveellisemmän ruokavalion noudattaminen normaalissa arjessa vielä 10 viikon jälkeenkin. Matkaa on vielä jäljellä mutta fiilis on hyvä. 24- vuoden itsetuntemuksella voin kertoa että alun whatsapp viestejä tulee varmasti vielä lisää. Toivon ja uskon kuitenkin että jatkossa viestit on kirjoitettu pienillä kirjaimilla,ilman kirosanoja ja tiedolla siitä että edellisellä kerralla pullasta kieltäytyminen kannatti. Kahden viikon aikana sohvaperunasta on löytynyt enemmän itsekuria kuin koskaan ennen! -Henna
_________________________________________________________________________________
Hennan edistyminen:
ikä: 24 vuotta
paino: 59,5kg (62 kg) --> - 2,5kg!
pituus: 160 cm
projektin kesto: 10 viikkoa
projektia takana: 2 viikkoa
_________________________________________________________________________________
Mukavaa loppuviikkoa! :)
-Emmi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti